Attack from Mars - backboxin dekalointi

Attack from Mars oli ennen omistukseen tulemistani joutunut backboxinsa osalta pahoinpitelyn kohteeksi. Molemmat backboxin kyljet olivat joutuneet jonkin nuoren taiteilijan työn kohteeksi: mm. marsilaisilta oli rapsutettu silmät ja suu irti.

Attack from Marsiin on monien muiden suosittujen WPC-koneiden tapaan tuotettu kabinetin alkuperäisten kuvien tilalle asennettavia tarradekaleita. Dekaleita myy mm. oman kokemukseni perusteella hyväksi kauppapaikaksi jo aikaisemmin osoittautunut Saksan Best of Pinball. Tilasin dekalit jo alkukesästä 2008 valmiiksi odottelemaan operaation suorittamista myöhemmin kesällä.

Köyhänä opiskelijana elän flippereitteni kanssa melko pienessä tilassa pääkaupunkiseudulla, joten en nähnyt mielekkääksi suorittaa operaatiota koneen olinpaikassa kämpälläni, vaikka ainakin periaatteessa dekalit saisi koneeseen kiinni backboxia irroittamatta. Backbox oli muutenkin hieman osumaa saanut, joten backboxin irroituksella ja kunnon pohjatöiden tekemisellä backboxin saisi muutenkin kunnostettua paremmaksi.

Backboxin irroitus koneesta oli minulle entuudestaan tuntematon operaatio. Tiesin irroituksen mahdolliseksi mutta aikaa vieväksi irroitettavien johtojen runsaan määrän vuoksi. Backboxin johtojen irroituksessa hyvänä harjoituksena toimi aluksi pelkän driver-kortin irroitus ja takaisin kiinnitys. Tämä operaatio oli hyödyllinen myös kuvassa näkyvän arskapatentin korjaamiseksi. Driver-kortin yläkulman diodirivistöstä yksi diodi oli korjattu hieman alkuperäisestä poikkeavalla tavalla. Ihme kyllä patentti toimi, mutta totta kai halusin virityksen purkaa.



Irroitin driver-kortin ja numeroin tussilla jokaisen liittimen vasemmasta laidastaan, jotta myös myöhemmin osaan kiinnittää liittimet takaisin oikeisiin paikkoihinsa. Patentin poistamisen ja oikeanlaisen diodin juottamisen jälkeen lopputulos tuli testattua vielä kiinnittämällä kortti takaisin, kytkettyä johdot ja pelattua muutama testipeli. Hienosti toimi, joten eiköhän sitä uskalla myös muut kortit irroittaa koneesta.



Korttien irroittamisen ja liittimien numeroinnin aikana huomasi, miten paljon liittimiä backboxin sisällä onkaan. Yhteensä irroitettavia liittimiä on noin viisikymmentä. Kun johtovyyhdit vielä irroitti valkoisista kiinnikelenkeistä ja irroitti kabinettiin sisään menevien johtoputkien nippusidekiinnitykset, johdot sai sullotuksi kokonaan kabinetin sisään ja backboxin irroitus oli kiinnitysnivelien irroitusta vaille valmis.



Kabinettia irroittaessa huomasin kabinetin alalaudan painuneen hieman sisään. Tämän takia kaiutinpaneeli ei irronnut backboxista niin helposti kuin sen normaalisti kuuluisi, ja sisään painunut lauta oli aiheuttanut ikävän näköiset lohkeamat backboxiin. Nyt kun backbox on irroitettu, tämä on helppo korjata dekalointioperaation yhteydessä.



Backboxin oikean puoli alkutilanteessa. Varsinaista operoinnissa aiheutunutta kulumaa (reunojen kuluminen, kulmien pyöristyminen, kuvan haalistuminen) backboxissa ei juurikaan ole, mutta jonkun tuntemattoman taiteilijan jälki näkyy varsin törkeänä.



Vasen puoli alkutilanteessa.



Backboxin yläreunassa on epäesteettinen lohkeama, jota tosin ei edes huomaa muuten kuin päältäpäin katsomalla. Tämäkin tulee nyt korjattua.

Backboxin kulmia tukevia ruuveja irroittaessani alkuperäinen maalaustyön laatu herätti hieman hilpeyttä. Backbox on maalattu mustaksi vasta ruuvien kiinnittämisen jälkeen ruuvien päät samalla maalaten, joten ruuvien alle jäävä pinta hohtaa alta löytyvän puun värisenä.



Irroitin vanhat kuvat kuumailmapuhaltimella.



Kuvien poiston, alalaidan korjauksen ja rakoilevien kulmien kittauksen jälkeen backbox odotti uutta maalia päällensä...



... ja myöhemmin illalla backbox sai pohjamaalikerroksen pintaansa. Koska hankkimani maali oli varsin samansävyistä kuin alkuperäinen, maalasin backboxin takaosaan muutaman sentin leveydeltä uutta maalia, jotta kaikki vanhat kittaukset ja naarmut jäävät uuden maalipinnan alle. En kuitenkaan halunnut maalata koko taustaa mustaksi, koska tällöin alkuperäinen takaosan peittävä varoitusteksti peittyisi pois.



Seuraavana aamupäivänä maalipinta oli jo lähes kuiva. Nyt sivut tulisi hioa mahdollisimman tasaisiksi ennen dekalitarrojen kiinnitystä.

Pohjatöiden viimeistelyn jälkeen oli aika ruveta itse dekalien kiinnitykseen. Dekalien kiinnitykseen on kaksi eri menetelmää, kuiva ja märkä. Kuivamenetelmällä tarra liimataan kiinni pintaan heti liimapinnan suojan poiston jälkeen, ja tarra kiinnittyy tiukasti juuri siihen kohtaan johon se ensimmäisenä koskettaa. Tällä menetelmällä pitää olla erityisen tarkkana tarran kiinnityskohdan kanssa, koska kerran liimatun tarran paikkaa ei voi muuttaa ja esim. vinoon mennyt dekali myös jää vinoon. Tarran liimaus pitää myös suorittaa ilmakuplia tarran väliin synnyttämättä, koska ilmakuplia ei myöhemmin saa pois muuten kuin dekaliin reikiä tekemällä.

Toisena kinnitystapana olisi liimata tarrat märkämenetelmällä. Tällöin sekä kiinnityspinta että kiinnitettävä tarra tulisi kostuttaa saippuavedellä ennen kiinnityksen suoritusta, ja kiinnityksen jälkeen kaikki vesi tulisi lastata tarran ja pinnan välistä pois. Menetelmän hyvänä puolena tarra pysyy liikuteltavissa vielä joitakin hetkiä kiinnityksen jälkeen, ja ilmakuplien poistokin onnistuu kiinnityksen jälkeen. Huonona puolena on menetelmän mahdollinen sotkuisuus sekä pintaan imeytyvä kosteus, joka mahdollisesti tekee vahinkoja myöhemmässä vaiheessa.

Koska varaamani aika dekalointiin oli rajallinen (ja jälkeenpäin ajateltuna pari päivää liian lyhyt, vaikka operaatio neljä päivää veikin) ja tekemieni pohjatöiden taso varsin alkeellinen, päätin kiinnittää dekalit kuivamenetelmällä. Backboxin dekalit ovat onneksi kohtuullisen kokoisia käsiteltäviä myös kuivamenetelmällä ja minulla oli operaatioon varattuna myös avustava käsipari. Mikäli joskus dekaloisin flipperin kabinetin isot kyljet, tekisin operaation huomattavasti tarkemmilla pohjatöillä ja kiinnittäisin dekalit märkämenetelmällä.



Dekalin kohdistamista paikalleen helpottaa dekalikuvan ylimenevien osien kulmakohta, jonka pitäisi olla jokaisessa kulmassa myös kabinetin kulman kohdalla.



Kun dekali on kohdistettu paikalleen ja varmistettu ainakin kolmeen kertaan dekalin oikea paikka, on dekalin kiinnityksen vuoro. Aloitin operaation kiinnittämällä dekalin yläpuolen paikalleen painon avulla. Dekalissa on siis tässä vaiheessa vielä tarrapinnan suoja kiinnitettynä. Kun dekalin yläosa on painon alla kiinni backboxissa, dekalin alaosasta pääsee leikkaamaan osan tarran suojasta pois ja kiinnittämään alaosan liimapinnastaan kiinni.



Kun dekalin alaosa on kiinnitettynä, lopun suojapaperista saa poistetuksi ja dekalin voi nyt painaa paikalleen. Painoin dekalin kiinni sentti kerrallaan viivottimella painaen avustavan henkilön samalla dekalia ilmassa pitäen.



Kiinnityksen jälkeen dekalista pitää leikata ylimenevä osa pois mahdollisimman terävällä veitsellä. Leikkauksessa kannattaa olla tarkkana ja leikata ennemmin liian vähän kuin liian paljon pois.

Ilmakuplilta ei voi kuivamenetelmällä dekaleita kiinnittäessä näköjään välttyä ainakaan omilla taidoillani: kuvassa näkyy ilmakupla marsilaisen otsan yläpuolella. Kuplan tosin sai häivytettyä lähes olemattomaksi pienellä terävällä neulalla puhkaisemalla, eikä dekaliin jäänyt edes silminnähtävää neulan reikää.



Dekali kiinnitettynä ja oikeaan muotoon leikattuna. Kylläpä näyttää hyvältä.



Lopputulosta katselee varsin mielellään. Ei näy enää kolhuja tai kulumia eikä puu paista mistään läpi.



Marsilaisillakin on nyt silmät ja suu.

Backboxin dekalointi oli erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen operaatio. Operaatioon kannattaa varata todella paljon aikaa ja tehdä työt hosumatta. Esimerkiksi pohjatöiden tekemiseen kannattaa varata useita päiviä aikaa mahdollisimman tasaisen pohjan aikaansaamiseksi. Pinnan epätasaisuudet näkyvät todella helposti dekalin läpi. Mikäli dekalien kiinnitykseen käyttää märkämenetelmää, pohjatöiden on oltava niin perusteelliset, ettei metodissa käytetty saippuavesi imeydy pinnasta puuhun vaan lähtee lastaamisvaiheessa pois. Hyvin tehtyä dekalointia ei varmasti tarvitse samalle koneelle tehdä useasti, joten miksipä hommaa ei tekisi heti ensimmäisellä kerralla mahdollisimman hyvin ja perusteellisesti.