Demolition Manin puhdistus

Demolition Man tuli käyttööni pelikuntoisena. Koneessa oli kuitenkin vanhat kumit ja pelikenttä varsinkin vaikeasti tavoitettavista puhdistuspaikoista kovin likainen, joten koneelle oli tehtävä puhdistusoperaatio. Päätin myös piristää koneen ilmettä vaihtamalla koneessa olleiden mustien kumien tilalle valkoiset. Samalla tulisi testattua huhupuheet, joiden mukaan valkoiset kumit tuovat peliin myös lisää vauhtia mustiin verrattuna.



Koneen purkaminen osiin putsausta varten sujui jo rutiinilla. Kuvia tuli kuitenkin otettua varmuuden vuoksi, keskellä yötä tekemästään irroitusoperaatiosta kun ei välttämättä päiviä myöhemmin mitään enää muista. Pelikentän vasemmassa yläkulmassa olevaa Cryo-kouraa en lähtenyt monimutkaisuutensa takia purkamaan, se ei koneen puhdistuksen kannalta edes ole kovin oleellinen paikka ja moottori tuntui toimivan aivan moitteetta.



Demolition Manin pelikentän yläosa on ramppien peittämä, joten kenttää ei pääse puhdistamaan helpolla. Kun osien irroittamisen vaivan näkee, huomannee myös että vaivannäkö kannatti. Putsattavaa kentällä todellakin riittää.



Bumpereiden alue likaantuu yleisestikin flippereissä helposti, ja Demolition Manissa asiaa ei varmastikaan helpota se, että bumpereiden lähimaastossa on runsaasti likaa tuottavaa kumia. Kuvasta huomaa myös, että aikaisempi kumien vaihtaja on hieman soveltanut kumien kanssa: manuaalin mukaan oikean bumperin alapuolella pitäisi olla yksi isompi kumi joka tulee molempien tolppien ympärille. Nyt molemmissa tolpissa on omat pienemmät kuminsa.



Demolition Manissa on valtava metallinen kentän alapuolinen pallokouru. Puhdistusoperaatioissa pitää muistaa myös pelikentän alapuolisten osien puhdistus, ettei lika kulkeudu sieltä puhdistetulle pelikentälle.



Yksi pelin erikoisuuksista on kaksi ns. captive caria. Pelatessa voit ampua kuulan etummaisen auton edessä olevaan metallivalliin, jolloin auto lähtee vinhaa vauhtia ylöspäin kentällä ja törmää toiseen autoon. Autot ovat alun perin normaaleita Demolition Man -sarjan Hot Wheels -autoja, joista tähän yksilöön alkuperäinen Oldsmobile 442 on vaihdettu enemmän eurooppalaiseen makuun sopivaksi BMW 325i:ksi. Ihan hauska yksityiskohta sinänsä, mutta mieluummin näkisin koneeni mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa.



Pelikentän osia irroittaessa törmää välillä hieman kinkkisiin ruuveihin. Esimerkiksi tässä portin tolppaan kiinnittävä ruuvi jää portin metallivarren jatkeen alle, eikä normaali hylsyavaimen hylsy suoriudu tilanteesta.



Kone näyttää ilahduttavan puhtaalta ja kirkkaalta putsauksen ja lamppujen uusimisen jälkeen. Putsausprojekti tuli aloitettua niin kiireellä, ettei ennen-kuvaa tullut otettua ollenkaan vertailukohdaksi.



Kentän alaosa näyttää hienolta putsauksen jälkeen, ja valkoiset slingshotin kumit piristävät koneen ilmettä entisestään. Jo tässä vaiheessa peliin vaihdetut uudet punaiset mailan kumit ovat hieman tummuneet. Näinköhän likaa sittenkin jäi vielä jonnekin... Väitän tosin punaisten kumien tummuvan vaikka peli olisi täydellisen puhdas.



Bumpereiden alueella puhdistuksen vaikutuksen todella huomaa. Muoviset läpinäkyvät rampitkin kiiltävät mukavasti, tosin tämä kuva paljastaa ramppiin jääneen hieman sameutta. Voi tosin olla, että muovi on siltä kohdin vain niin kulunut, ettei sitä täysin kirkkaaksi enää saakaan.



Demolition Man on pelinä tunnettu vauhdikkuudestaan ja varsinkin siitä, että pallo ei ihan aina pysy edes pelikentällä vaan ottaa targeteista pomppuja ilmaan. Nämä ilmapallot tekevät pahimmillaan tuhoa pelin koristeplekseihin, ja niin on käynyt tässäkin yksilössä. Kuten todella monessa muussakin yksilössä, tässäkin ylämelan yläpuoleinen iso pleksi on murtunut. Juuri tämän pleksin päälle pomppupallot usein hyppivät. Onneksi vika on todellakin vain kosmeettinen, eikä sitä meinaa edes huomata, ellei osaa kiinnittää huomiota juuri oikeaan paikkaan.



Backboxissa on hieman naarmuja, mutta noin pienet kosmeettiset vauriot eivät minua haittaa. Flippereiden kanssa perfektionismi tulisikin todella kalliiksi.



Kabinetin etuosa. Operointivuosien jäljiltä kabinetissa on murtoraudan kiinnitysreiät, ja nopeasti katsottuna näyttäisi siltä että elokuvan päähenkilöt ovat molemmat saaneet kuulan kalloonsa.



Kabinetti on kyljistään hyvässä kunnossa. Jossain vaiheessa elämäänsä tämä Demolition Man on adoptoinut siniset jalat ilmeisesti Road Show -nimiseltä serkultaan. Ihan hauska muutos, mutta toisaalta alkuperäiset metallin väriset jalat sopisivat paremmin metallisten kahvojen kanssa. Kivalta tämä näyttää näinkin.



Tähänkin koneeseen tuli vaihdetuksi uusin softaversio, koska muistelin konetta käynnistellessäni nähneeni ruudussa vilahtavan tekstin "REV L-2", joka kertoo softan olevan hieman vanhempaa versiota uusimman ollessa IPDB:n mukaan LX-4. Olin ennen softapäivitystä pelaillut konetta aika lailla, ja jotenkin peli tuntui sääntösetiltään ja tunnelmaltaan hieman raakileelta. Softapäivityksen tekemisen jälkeen tajusin mistä on kyse: olin muistanut alkuperäisen softaversion väärin, koneessani nimittäin oli versio P-2 eikä L-2. P-merkityt rommit ovat prototyyppirommeja, eivätkä siis todellakaan tarkoitettuja lopulliseksi versioksi. Oli hämmästyttävää huomata, että tuo prototyyppirommi oli kulkenut pelin mukana tähän asti kaikkien aikaisempien omistajiensa mukana.

Pelirommin päivitys muutti pelin toimintaa todella paljon. Peliin tuli uusia ääniä, näytöllä rupesi esiintymään huomattavasti enemmän informaatiota ja pelin sääntösettikin täydentyi huomattavasti. Prototyyppirommiin ei esimerkiksi oltu ollenkaan toteutettu Demolition Jackpottia, joka on mielestäni pelin ehdottomasti paras ja tavoiteltavin palkinto. Se on eräänlainen jackpottien jackpot, jonka arvo määräytyy aikaisemmissa neljässä multiballissa kerättyjen jackpottien määrän perusteella.



Loppuun vielä näkymä pallon perspektiivistä putsatulla pelikentällä. Komean näköistä tästäkin kuvakulmasta katsottuna. :-)