Dutch Pinball Masters 2009

Klikkaa tästä päästäksesi kuvagalleriaan

Törmäsin tammikuussa 2009 lähes sattumalta uuden hollantilaisen flipperikisan Dutch Pinball Mastersin nettisivuihin osoitteessa http://www.dutchpinballmasters.nl/. Kesäkuun ensimmäisen viikonlopun ajankohta näytti olevan kalenterissani vapaana, ja kun kisan 64:n pelaajan maksimimäärästä jo iso osa oli täyttyneenä, tein päätöksen kisaan lähtemisestä varsin nopeasti ja rekisteröidyin osallistujaksi sivujen ilmottautumislomakkeen kautta vielä samana iltana. Kisat pelattaisiin Hollannin flipperiyhdistyksen klubitalolla Ederveenin kylässä Hollannissa noin tunnin matkan päässä Amsterdamista. Nettisivuille oli kirjoitettu hyvä ohjeistus paikalle löytämiseksi, joten pelipaikalle pääsyn ei pitäisi tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Pelimatkalle lähtö tapahtui vihdoinkin perjantaina 5.6. Olin aiemmin keväällä hankkinut Austrian Airlinesiltä todella halvat lennot Amsterdamiin. 140 euron hinta menopaluulennosta Helsingistä Amstedamiin selittyi osaksi sillä, että lennot kulkivat Wienin kautta. Wienin lyhyen vaihtoajan ansiosta kokonaismatka-aika oli kuitenkin vain noin viisi tuntia, ja iltapäivällä Helsinki-Vantaalta ilmaan noustuani olin Amsterdamin Schipolissa jo alkuillasta. Nyt perjantai-iltana olisikin aikaa tehdä vielä reissu Amsterdamin keskustaan ennen hotellille siirtymistä.

Jo lentokentällä junalippua ostaessani selvisi, että Hollannissa ei pitäisi tulla ongelmia kielitaidon kanssa. Junalipun osto Schipolista Amsterdamin keskustan kautta Veenendaalin kylään onnistui lipunmyyntipisteessä englantia puhumalla ongelmitta. Junalla ajaminen Hollannissa on myös aikataulullisesti varsin helppoa: junat kulkevat lähes vuorokauden ympäri joka tunti samalla minuuttiaikataululla. Muutaman tunnin Amsterdamin keskustaan tutustuttuani siirryin hotellilleni Veenendaalin kylään. Vajaan tunnin junamatkan jälkeen oli edessä vielä parin kilometrin kävely juna-asemalta hotellille. Hotellin löytäminen onnistui helposti, kun mukanani oli kisan nettisivuilta printattu Google Maps -karttasivu sekä kohtuullinen suuntavaisto.

Lauantaiaamuna hotelliaamiaista syödessäni sain odottamani puhelinsoiton kisan järjestäjiin kuuluvalta Mark van der Gugtenilta. Olin ennen reissuun lähtöäni sopinut sähköpostitse Markin kanssa, että saan häneltä ja Albert Nomdenilta kyydin kisapaikalle hotellilta. Kisapaikka sijaitsi melkein kymmenen kilometrin päässä hotellilta, joten autokyyti oli ainut järkevä kulkumuoto, täällä Hollannin maaseutuun lukeutuvalla alueella kun julkiset kulkuvälineet liikkuivat todella huonosti. Albert Nomden järjesti minulle kyydit paikallisten flipperiharrastajien kyydeissä myös kisapaikalta takaisin hotellille ja sunnuntaina taas hotellilta kisapaikalle, eli autottomatkin kisailijat huomioitiin mukavasti ja kyyti pelipaikalle järjestettiin. Huomattavasti pienemmällä vaivalla selviäisi kuitenkin vuokraamalla oman auton, mutta nyt yksin matkustaessani tämä olisi tullut minulle kohtuuttoman kalliiksi.

Saavuin kisapaikalle lauantaina ensimmäisten joukossa. Turnauksen alkuun oli tunti aikaa, joten ehdin aluksi tutustua kisapaikkaan ja sen antimiin. Kisapaikan sijaitessa maaseudulla oli turha toivo löytää kisapaikan läheltä ravintoloita tai kauppoja. Kisapaikalle oli onneksi järjestetty oma kanttiini, jonka hotdogeilla, pikkupurtavalla ja juomilla pystyi hyvin ravitsemaan itsensä koko kisapäivän ajan. Kanttiinin tuotteiden hintataso oli hyvin kohtuullinen: 1,2e hintaan myydyt Heineken-pullot olisivat omiaan heikentämään turnauskuntoa.

Kello 11 oli aika aloittaa turnauksen karsintaosio. Kisojen karsinta oli hyvin erilainen aikaisempiin pelaamiini kisoihin verrattuna: tässä kisassa 64 kisaan ilmottautunutta jaettiin kahdeksaan kahdeksan hengen karsintaryhmään. Karsintaryhmän sisällä jokainen pelaaja pelasi jokaista vastutajaansa vastaan yhden neljän pallon pelin ennalta määrätyllä koneella, eli karsinnat koostuivat seitsemästä pelisuorituksesta per kilpailija. Kaksinpelin voitosta sai yhden pisteen ja häviöstä nolla, joten karsintaryhmässä pelaajille oli jaossa nollasta seitsemään pistettä. Jokaisen karsintaryhmän neljä parasta pääsisi seuraavan päivän finaalipeleihin, jotka pelataan tuplaeliminaationa ja sijoittumiset 32:n pelaajan kaavioon määräytyisivät karsintapelien menestyksen perusteella. Kisojen mainio organisointi näkyi jo tässä vaiheessa viikonloppua: karsinnoissa käytettäviin koneisiin oli jokaiseen kiinnitetty lappu, josta kävi selkeästi ilmi sillä koneella pelaavat peliparit ja peliajat.

Karsintapelit oli jaettu kahteen osaan: ensimmäisessä klo 11 alkavassa karsinnassa pelaisivat neljä ensimmäistä ryhmää ja kolme tuntia myöhemmin alkaisi neljän muun ryhmän karsinnat. Minut oli alun perin sijoitettu ryhmään G, joka pelaisi myöhemmässä ryhmässä. Hieman ennen ensimmäisen ryhmän aloittamista minulta kuitenkin kysyttiin haluaisinko siirtyä ryhmään D, koska tässä ryhmässä oli tapahtunut yllättävä poisjäänti ja ryhmään pitäisi saada kahdeksas pelaaja. Suostuin ehdotukseen sen enempää tulevista vastustajistani tietämättä, koska en halunnut omalta osaltani ainakaan vaikeuttaa turnauksen järjestämistä. Karsintaryhmät olivat niin tasaisiksi muodostettuja, että tuskinpa tämä uusi ryhmäni olisi kovin paljon vaikeampi kuin alkuperäinen ryhmäni. Se saattaisi jopa olla helpompi, koska alkuperäisessä ryhmässä olisin joutunut pelaamaan karsintakierroksella mm. Hollannin Paul Jongmaa vastaan. Ainut haittapuoli ryhmämuutoksessa oli se, että olin jo ehtinyt tutustua karsintakoneisiin, joita tulisin pelaamaan alkuperäisessä ryhmässä. Nämä koneet vaikuttivat varsin hyviltä, mutta ryhmämuutos toisi myös uudet konevalinnat.

Onnekseni lopulliset karsintakoneet olivat nekin minulle varsin hyvin sopivia. Seitsemän koneen sarjasta Getaway: High Speed 2, The Addams Family, Creature from the Black Lagoon, Cirqus Voltaire, Scared Stiff, Indianapolis 500 ja Johnny Mnemonic vain viimeinen oli minulle täysin tuntematon peli ja muut tunsin yllättävänkin hyvin. Kaksinkamppailuista häviöt tulivatkin vain Creaturessa ja Indianapoliksessa, joten viidellä voitolla pääsin jatkoon karsintaryhmästäni. Ryhmämme päätyi mielenkiintoiseen tilanteeseen, kun neljällä parhaalla kaikilla oli viisi voittoa. Koska lopullinen sijoitus määräsi seuraavan päivän pelivastustajan, piti meidät neljä vielä saada keskinäiseen paremmuusjärjestykseen. Säännöt olivat onneksi huomioineet tällaisenkin tilanteen, ja tasapeli ratkottiin vertaamalla tasapeliin päätyneiden keskinäisiä pelejä. Koska minä olin voittanut näistä kolmesta vastustajastani kaksi ja myös voittanut tässä vertailussa tasapisteisiin päätyneen kisailijan, minut kruunattiin karsintaryhmäni voittajaksi ja se tarkoitti hieman heikompaa vastustajaa finaalipäivän ensimmäiselle kierokselle.

Karsintojen selvittämisen jälkeen lauantain iltapäivä ja ilta menikin mukavasti kanttiinin virvokkeita nauttiessa, kisapaikan koneisiin tutustuessa ja illan joukkuekisaa seuraillessa. Joukkuekisan loppuessa yhdentoista maissa illalla olikin aika siirtyä takaisin hotellille, olihan tässä tullut jo reilut puoli vuorokautta vietettyä flippereiden parissa.

Turnaus jatkui sunnuntaina aamupäivällä. Karsintojen tulosten perusteella turnauksen 32 parasta oli saatu jaettua pudotuspelikaavioon, jossa ensimmäisellä kierroksella turnausryhmien parhaiten sijoittuneet pelaavat toisen ryhmän neljättä vastaan ja ryhmien kakkossijoitetut toisen ryhmän kolmossijoitettua vastaan. Tässä tuplaeliminaatiokaaviossa häviön jälkeen seuraa tippuminen häviäjien kaavioon, jossa hävittyään tippuu myös kokonaan pois turnauksesta. Lopussa kisan finaalissa kohtaavat siis voittajien kaaviossa loppuun asti edennyt pelaaja ja häviäjien kaaviossa loppuun edennyt pelaaja. Kisassa pysyy siis vielä yhdellä häviöllä mukana, mutta kahdella häviöllä pelit loppuvat. Voittajien kaaviossa pelit olivat paras kolmesta voitosta kolmen pallon peleinä, häviäjien kaaviossa pelattiin vain yhdellä koneella neljän pallon peli.

Kisojen mainio organisointi jatkui myös toisen päivän peleissä. Peliparien pelaamat pelit määräytyivät nimittäin varsin hauskalla idealla vapaista koneista arpomalla: Jokainen turnauskone oli numeroitu ja toimitsijoilla oli näitä numeroita vastaavat arvontapallot arvontakoneessa. Ensimmäisen kierroksen käynnistyessä kaikille pelipareille arvottiin ensimmäinen kone. Kun pelipari oli lopettanut koneella pelaamisen, palasivat he toimitsijoiden luokse ilmoittaen pelaamansa koneen vapaaksi ja ottivat vastaan seuraavan arvotun koneen. Tällä tavalla peliparit pääsivät aina mahdollisimman nopeasti pelaamaan, eikä ollut vaaraa että tietty helpoksi säädetty kone venyttäisi monien peliparien pelejä niin pitkäksi, että myös kaikkien koneelle pelaamaan pääsyä odottavien pelit viivästyvät.

Oma vastustajani kaavion ensimmäisellä kierroksella oli hollantilainen Edwin Nijs, joka toimi ahkerasti myös pelipaikan koneiden kunnon ylläpitäjänä ja keräsikin tästä kiitokset palkintojenjakotilaisuudessa. Ensimmäinen pelaamamme kone oli Twilight Zone, jonka kaksinkamppailun voitin noin 250 miljoonan tuloksella vastustajani pallojen loppuessa hieman ennen 200 miljoonan tulosta. Minulla oli siis mahdollisuus edetä jatkoon jo seuraavan koneen voiton myötä. Pelaamamme Jack*Bot kohteli minua kuitenkin kaltoin potkimalla Game Sauceriin lyödyn pallon pariin otteeseen mailojen keskeltä alas. Pelini ei muutenkaan kulkenut erityisen hyvin, joten vastustajani ratkaisi pelin voitokseen kolmannella pallolla ja siirsi ratkaisun kolmanteen peliin. Täksi peliksi arpoutui Dracula, joka on todella pelottava turnauskone järkyttävän lyhyiden palloaikojensa takia. Tulostaso ei kummallakaan pelaajalla noussut erityiseksi, mutta tulokseni oli sopivasti muutaman kymmenen miljoonaa parempi vastustajaani verrattuna, joten 2-1 voitolla jatkoin pelejäni voittajien kaaviossa.

Alamäkeni alkoi vastustajien tason noustessa heti seuraavalla kierroksella. Vastaani tuli erikoisella istuma-asennolla koneita pelaava Hollannin Rene van Gool. Ensimmäisenä pelinä pelatussa Medieval Madnessissa en aloittavana pelaajana saanut kovin montaa miljoonaa tauluun, joten voitto karkasi käsistäni ihan oman huonon pelaukseni takia. Seuraavaksi pelatussa High Speed 2:ssa kisa oli tasaisempi: Van Goolin lopettaessa pelinsä 57 miljoonaan olin noin 35 miljoonan pisteen takamatkalla. Mukavasti alkanut kolmas palloni loppui kuitenkin ikävästi kolme miljoonaa pistettä liian aikaisin, eli peli oli ratkennut vastustajani kahteen voittoon. Seuraavalla kierroksella häviäjien kaaviossa vastustajani oli Mark van der Gugten ja pelinä Creature from the Black Lagoon. Tässäkään pelissä en kyennyt parhaimpaani, joten tappio tässä pelissä tiesi pelieni loppumista kisan sijalle 17/63. Harmitus oli kova, koska pelitasoni päivän peleissä oli todella olematon. Lopulliseen sijoitukseen on kuitenkin oltava tyytyväinen, joukossa kun oli paljon myös Euroopan parhaita pelaajia.

Kisan ennakkosuosikit Ruotsin Mats Runsten ja Hollannin Paul Jongma pelasit vahvasti koko turnauksen ajan. Miehet kohtasivat toisensa voittajien kaaviossa semifinaalissa mittelön päättyessä Runstenin voittoon ja Jongman tippumiseen häviäjien kaavioon. Jongma voitti kuitenkin kaikki häviäjien lohkossa kohtaamansa vastustajat, joten pelin finaalissa kohtasivat uudestaan samat kisan ennakkosuosikit Runsten ja Jongma. Kisakoneina olivat Congo ja Medieval Madness, joissa kummassakin Jongmalla kulki peli paljon paremmin ja hän ottikin tiukassa paikassa voiton Runstenista molemmissa koneissa voittaen koko kisan.

Kisat loppuivat sunnuntaina iltapäivällä jopa aikataulustaan etuajassa, mikä on flipperikisoissa sangen harvinaista. Pääsin ruotsalaisporukan kyydillä kisapaikalta lentoasemalle alkuillasta, jonka jälkeen minulla oli vielä ilta aikaa Amsterdamissa kiertelyyn, lentoni kun lähti vasta aikaisin maanantaiaamuna. Kotiin palaaminen maanantaina päivällä tapahtui varsin iloisissa merkeissä, olihan kesäni alkanut mahtavalla reissulla johon mahtui kaupunkilomailua kauniissa Amsterdamin kaupungissa ja todella hienosti organisoidut flipperikisat Euroopan parhaiden pelaajien kanssa.