Indianapolis 500:n putsaus

Indianapolis 500 saapui minulle varsin hyväkuntoisena. Entisenä operointikoneena peliin oli tuskin tehty minkäänlaista syvempää puhdistusoperaatiota koko elämänsä aikana, joten kone oli ihan aiheellista purkaa osiin ja putsata muutenkin kuin näkyvältä pelikentältään.



Lähtötilanteessa kone näyttää päällisin puolin varsin hyväkuntoiselta. Läpinäkyvät muovirampit ovat ilahduttavan kirkkaita, eikä pallon kuluttamaa uraa ole paljoakaan.



Shooter-rampin poistaminen paljastaa koneen todellisen puhtauden. Konetta on todella vaikea pitää puhtaana, jos koneen sisuksista löytyy tällainen määrä likaa, joka kuitenkin jossain vaiheessa kulkeutuu myös pelikentän puolelle.



Indianapolis 500:n hauska erikoisuus on pelikentän yläosassa oleva kilparata, jossa varren päässä oleva pikkuformula pyörii vinhaa vauhtia aiheuttaen peliin hauskan tärinäefektin. Kilparata toimii siis pelikentän sisällä olevan shaker-moottorin tapaan, mutta on myös näyttävästi teemaan sopivasti pelikentällä.



Kilparadan johtojen irroitus. Merkkasin irroitettavat liittimet tussin viivalla. Kun viiva on kaikissa liittimissä eri paikassa, liittimet löytävät oikeat parinsa tämän viivan avulla.



Kilparata on huoltoystävällinen ja irtoaa helposti parin ruuvin ja johdon irroituksella. Kuva paljastaa sen, miten pintapuolisen putsauksen kone on viimeksi nähnyt: bumpereiden yläpuoliselle alueelle ei olla ulotuttu putsausrätin kanssa, joten sieltä likaa löytyy näkyvältäkin pelikentältä melkoisesti.



Pelin toinen hauska erikoisuus: pyörivä turbomoottori. Moottori jemmaa lukitut pallot multiballia varten ja monipallopelin alkaessa laukaisee ne vauhdikkaasti kentälle. Lock-reiän päällä olevan metallirampin poistamisen jälkeen huomaa, miten pelikentän kulmat ovat päässeet kulumaan reiässä ylöspäin pomppivien pallojen takia. Tähän on onneksi Cliffyn hyperohut metallisuoja tilattuna ja protectorin asennukseen pääsee, kunhan koneesta hieman vielä riisuu osaa.



Vasen ramppi pelistä poistettuna. Operointikoneiden yleisen kunnon tietäen tämä on todella hyväkuntoinen eikä murtumia ole. Hieman novuskäsittelyä vielä niin ramppi rupeaa kiiltämään vielä entistä enemmän.



Rampin irroittamisen jälkeen pääsee turbomoottoriin käsiksi irroitusta varten. Toiminnaltaan turbo on varsin yksinkertainen: pallolle on paikka neljässä sektorissa, ja opto tarkkailee missä sektorissa pallo on lukittuna. Toisen pallon tullessa turboon kone osaa kääntää tulevalle pallolle varmasti vapaan sektorin, ja yhteen sektoriin ei ikinä voi joutua kahta palloa. Pallojen vapautus turbosta onnistuu keskipakoisvoiman avulla: moottori antaa turbolle suuren pyörimisnopeuden ja pallot sinkoutuvat turbosta ulos.



Turbo moottoriaan lukuunottamatta poistettuna. Taas löytyy likaa roppakaupalla ja löytyipä sieltä yksi katkenneen muovin palanenkin, joka kuuluisi kuvan alareunan muovin päähän. Oikealla oleva punainen pleksi on myös poikki. Tämä on katkenneena todella monesta I500-yksilöstä, koska VUKin vieressä oleva muovi ottaa palloista helposti osumaa ja katkeaa. Onneksi muovista on suurin osa tallella, monissa koneissa tilanne ei ole edes näin valoisa.



Indianapoliksen kolmas pelikentän erikoisuus: vasemman rampin divertteri, joka on tyylikkäällä Formula-autolla koristeltu. Pit stop multiballin alussa divertteri kaappaa pallon haltuunsa ja tarkoituksena on saada peliin ammuttu toinen pallo oikeaan ramppiin pit stop multiballin käynnistämiseksi. Hauskana erikoisuutena pit stop multiballin käynnistämisessä on myös ylöspäin juokseva ajastin, joka mittaa aikaa ramppilyöntiin kuluneeseen aikaan ja antaa sitä paremman monipallopelin mitä nopeammin lyönnin saa suoritetuksi. Ja tälle sekuntiajalle on myös oma listatuloksensa.



Rampeista on oikeaa ramppia lukuunottamatta kaikki poistettuna. Ramppi on kooltaan valtava ja tämä melkein parimetrinen hökötys irtoaa pelistä yhtenä kappaleena. Tulee aivan mieleen White Waterin vesiputousramppi, joka on samaa kokoluokkaa.



Oikea ramppi irtoaa varsin kivuttomasti ja pelikenttä näyttää nyt huomattavasti tyhjemmältä. Indianapolis 500 on kahta viimeksi purkaamaani konetta (Demolition Man ja White Water) huomattavasti helpompi ja kivuttomampi purettava ja takaisin kasattava.



Pelikentän koristemuovit ovat päällepäin ihan hyvässä kunnossa ja puhtaat, mutta muovien irroittaminen näyttää että likaa muoveistakin kyllä löytyy. Muovi on alapuoleltaan aivan mustunut liasta.



Lika irtoaa muoveista helposti kevyellä vesisuihkutuksella.



Koneessa olevat bumperin helmat olivat lohkeilleet, joten tulin tilanneeksi uudet helmat muiden osien mukana Best of Pinballista Saksasta ja päätin vaihtaa helmat putsauksen yhteydessä. Ensimmäistä kertaa operaatioon ryhtyvänä irroitin ensiksi vain kaksi bumperia, jotta pelikentän alapuolella olevat johdot eivät täysin sekottuisi keskenään ja jotta kiinni olevasta bumperista voi ottaa mallia miten bumperi kuuluu oikeasti rakentaa.

Tarkkasilmäinen voi huomata kuvasta, että koneen pelikenttään on tehty eräs pieni muutos. Valkean kumin vasemmalla puolella on pelikenttään ruuvilla kiinnitetty puolipituinen musta tolppa. IPDB:n kuvaan vertaamalla huomaa, että tolppa ei alun perin tuohon kuulu, vaan tilalla pitäisi olla metallinen pallonohjain. Tämä pallonohjain on koneesta ilmeisesti hukkunut tai hajonnut, ja pallojumien estämiseksi kenttään on kiinnitetty tämä tolppa. Kiinnityksenä on tietenkin käytetty teräväkärkistä ruuvia, joka on kierretty pelikentästä läpi alkuperäisen pinnan rikkoen. Onneksi suurempaa vahinkoa ei ole tapahtunut ja patentti on kohtuu siistin näköinen. En lähde tätä siis miksikään muuttamaan.



Bumperien vaihto on työläs operaatio, koska töitä joutuu tekemään sekä pelikentän ylä- että alapuolella. Bumpereiden irrotus ei myöskään onnistu kovin nopeasti, koska bumperin sisään menevä flasherin kanta on niitattuna pelikenttään ja johto on juotettu suoraan kantaan kiinni. Jännää että WPC-aikakaudella ei bumperien rakenteeseen ole keksitty tämän järkevämpää keinoa.



Bumperin osat irroitettuna.



Bumperin osat putsattuna ja uudella helmalla. Ero vanhaan on melkoinen.



Uusi bumper kiinnitettynä. Hyvältä näyttää, varsinkin kun vertaa takana näkyvään vielä vaihtamattomaan vanhaan.



En ole kolvaamisessa mikään ammattilainen, joten tässä vaiheessa on hyvä tarkastaa, että bumperin sisällä olevalle flasherille varmasti kulkee sähkö. Ja kulkihan se, kuvaa oli vain kovin vaikea ajoittaa flasherin välähtämishetkeen. Useimmissa WPC-koneissa bumperin sisältä löytyy normaali #555-kantainen yleisvalaistuksen lamppu, mutta tässä koneessa bumpereiden sisällä on tosiaan flasherit.



Viimeinenkin bumperi vaihdettuna. Silmä lepää lopputulosta ihaillessa, mutta kyllä tuohon ensikertalaiselta aikaa kuluikin useita tunteja. Uudet bumperit pitää vielä kentän alapuolelta säätää mahdollisimman herkäksi.



Pelikentän targetit olivat hyvin likaisia. Tässä tilanteessa on järkevintä irroittaa targetit kokonaan ja putsata ne yksitellen Novuksella.



Putsatun targetin eron putsaamattomiin todellakin huomaa.



Muovitolpat irroitettuna ja putsattuna. Yksi tolppa oli aivan muu kuin alkuperäinen ja yksi tolppa hajalla, ja näiden lisäksi pari ylälinjan ohjainta oli murtuneena. Reunimmaisiksi laitettuna nämä ovat kuitenkin aivan käyttökelpoiset, koskamurtuneet osat jäävät pelikentän muovien alle.



Outlanet olivat säädettynä noin puolivälin tienoille, mutta haastavuuden lisäämiseksi laajennan outlanen suurimmilleen.



Pelikentän alaosa pitää myös muistaa puhdistaa, sieltäkin löytyy likaa melkoisesti.



Pelikenttä riisuttuna ja putsattuna. Vielä pelikentän vahaus ja koneen kasaus voi alkaa.



Kun pelikentän takalevy on poistettuna, kabinetin takaosan pääsee helpommin imuroimaan pölystä. Tälle yksilölle kabinetin imurointi oli todellakin paikallaan.



Lock-reikä ennen protectorin asentamista.



Cliffyn hyperohut protectori kiinnittyy kentässä jo oleviin reikiin, joten kiinnitys on todella helppoa. Pelikentän reunan kuluma jää protectorin alle, joten kenttä on nyt paljon siistimpi. Protectori estää myös reunan pahemman kulumisen.



Kentän takaosan reiän pallonpysäytin oli jostain kumman syystä ruuvattu alkuperäisiä ruuveja puoli senttiä taaemmas. Tällöin pelikentän reuna pääsee hieman kulumaan, kun pallo ei pysähdy kokonaan ennen kentän reunaa. Kiinnitin pysäyttimen alkuperäiseen kohtaansa. Pelikenttään jäi rumat ruuvin reiät, mutta nämä peittyvät muovien alle kunhan koneeseen saa kaikki osat takaisin.



Pelikenttä kumien ja koristepleksien kiinnityksen jälkeen. Laitan koneisiini lähes aika valkoiset kumit, koska ne antavat peleille lisää kirkkautta, saavat pallon liikumaan mustiin kumeihin verrattuna nopeammin ja valkoiset kumit myös likaavat kenttää vähemmän. Melojen kumit on vielä kiinnittämättä, koska melat pitää muutenkin vielä irroittaa ja putsata koneistoiltaan.



Aika kiinnittää koneeseen rampit. Oikea muoviramppi kirkastui vielä entisestään ja on nyt kauttaaltaan kirkkaan läpinäkyvä. Pallon kuluttamaa uraa ei rampissa ole juuri lainkaan, ramppi näyttää kuin uudelta!



Oikean rampin kiinnityksen jälkeen rampin divertteriformula pääsee takaisin paikalleen puhtautta hohtavana.



Turbon ja vasemman rampin kiinnityksen jälkeen yläpelikenttä on täydellisesti takaisin kasattuna.



Bumpereiden alueella helmojen vaihto ei enää kentän osien kiinnittämisen jälkeen näy niin helposti. Siistiä kuitenkin on, ja tuskin tälle koneelle tarvitsee samanlaista urakkaa enää ikinä tehdä.



Kone putsausurakan jäljiltä. Hyvältä näyttää ja työn tulokseen voi todellakin olla tyytyväinen. Suurempiresoluutioinen kuva pelikentästä löytyy tästä.