IFPA 6 World Pinball Championship

Kuvagalleriaan pääset klikkaamalla tästä

IFPA 6 eli flipperin maailmanmestaruuskisat käytiin heinä-elokuun vaihteessa Englannissa paikallisen flipperiyhdistyksen Pinballers Anonymous pelihallilla Buckinhamshiren maaseudulla. IFPA eli International Flipper Pinball Association on kilpailullista flipperitoimintaa ja toiminnan näkyvyyttä edesauttava organisaatio. IFPA ylläpitää maailmanlaajuista flipperirankingjärjestelmää osoitteessa www.pinballrankings.com ja IFPA:n maailmanmestaruuskisat ovat tämän rankingjärjestelmän parhaimmat saman katon alle kisaamaan kokoava tapahtuma.

Ensimmäiset IFPA:n kisat pelattiin 90-luvun alussa, mutta järjestön toiminnan hiipuessa kisoja ei järjestetty enää vuoden 1994 jälkeen moneen vuoteen. Vuonna 2006 alkuperäisen IFPA:n toiminnan ytimessä olleen Roger Sharpen pojat Josh ja Zach herättivät IFPA:n toiminnan uudelleen henkiin aluksi rankingsysteemin muodossa ja IFPA:n kisatkin saivat jatkoa vuodesta 2008 alkaen. Uusi kisasysteemi rakennettiin vahvasti rankingpistejärjestelmän päälle: pelioikeuden IFPA:n kisaan ansaitsee jokaisen maan kaksi parasta pelaajaa. Jos maarankingin parhaimmilla ei ole kiinnostusta tai mahdollisuutta lähteä kisoihin, kisapaikka tarjoutuu seuraaville maarankingissa oleville. Loput pelipaikat kisan 64 pelaajan määrästä täytetään yleisen maailmanrankingin perusteella. Kisat pidettäisiin joka toinen vuosi Yhdysvalloissa ja joka toinen vuosi Euroopassa, jotta sekä eurooppalaisilla että pohjoisamerikkalaisilla pelaajilla on yhtäläinen mahdollisuus kisoihin osallistumiselle.

IFPA 5 kisattiin kesällä 2008 Las Vegasissa, joten vuonna 2009 oli Euroopan vuoro. Antti Peltonen oli pelannut itsensä Vegasin kisoissa hienosti jatkopeleihin 32:n parhaan joukkoon, joten suomalaisosallistuminen tämänkin vuoden kisoihin oli erittäin toivottavaa. Kiinnostukseni kisoihin osallistumiseen oli erittäin suuri, mutta kisapaikka ei alussa ollut minulle lainkaan varma alhaisen maarankingsijoitukseni takia. Suomen kisapaikat olivat menneet vuoden alun rankingin perusteella kahdelle parhaalle eli Antti Peltoselle ja Petteri Kaakiselle. Minulla oli kuitenkin pieni mahdollisuus kisapaikan lunastamiseksi, kisoja edeltävänä viikonloppuna myös Englannissa pelattavan EPC:n parhaimmille kun oli vielä jaossa neljä paikkaa näihin kisoihin.

Hieman ennen EPC-reissulle lähtemistäni sain Antilta tiedon, että hän joutuu valitettavasti perumaan osallistumisensa IFPA:n kisaan. Antin poisjäänti jätti avoimen paikan Suomen pelaajakiintiöön, joten Antin kanssa sovittuani ja kisajärjestäjiin yhteyttä otettuani sain kisaoikeuden itselleni. Vaikka kisoihin oli enää reilun viikon verran aikaa, easyJetiltä sai edelleen kohtuuhintaisia lentoja Helsingistä Lontoon Gatwickille, joten kisareissu oli mahdollista toteuttaa lyhyelläkin varoitusajalla. Olihan tässä kuitenkin hieman enemmän aikaa siihen verrattuna, että olisin ansainnut kisaoikeuteni vasta seuraavan viikonlopun kisoista. Lopulta EPC:ssä saavuttamani 29:s sija olisi sekin riittänyt kisapaikan ansaitsemiseen, joten kisoihin oli todella mielenkiintoista lähteä siinä uskossa, ettei siellä välttämättä tarvitsisi ihan häntäpään sijoituksille jäädä, vaikka rankingsijoitukseltani olinkin kaikista osallistujista neljänneksi alimpana.

Kisat pelattiin 31.7.-2.8.2009 eli perjantaista sunnuntaihin. Koska perjantain kisailut alkoivat jo kymmeneltä aamulla, lähdimme Petterin kanssa reissuun jo torstaina iltapäivällä. Torstaina iltapäivän Lontoossa turisteiltuamme oli aika siirtyä kohti Hemel Hempsteadia, jossa sijaitsi pelaajille tarkoitettu hotelli. Hotelli oli melkein puolen tunnin ajomatkan kisapaikasta, mutta hotellilta oli järjestetty joka aamu taksikyyti kisapaikalle ja iltaisin takaisin kohtuullista korvausta vastaan. Hotellille saapuessamme aulabaarista löytyi paljon tuttuja flippeirnaamoja. Oli todella hienoa päästä jo tässä vaiheessa esittäytymään Bowen Kerinsille, joka on yksi maailman parhaita pelaajia. Bowen osoittautui myös uskomattoman hyväksi tyypiksi, eikä hänen pelitaidoistakaan juuri moitteen sijaa löydy. Tästä tarkemmin raportin loppupuolella...

Kisat pyörähtivät käyntiin ajallaan perjantaiaamuna. Olin jo etukäteen perehtynyt turnauksen verkkosivuilla selitettyihin sääntöihin ja lukemani perusteella osasin odottaa todella suurta määrää pelikertoja seuraavien kolmen päivän aikana. Karsinnoissa 64 pelaajaa jaettiin kuuteentoista neljän hengen ryhmään WPPR-pisteiden perusteella. Jokaiselle neljän hengen ryhmälle määrättiin kolme konetta, joilla jokaisella kisattiin yksi kolmen pallon peli neljään tauluun. Konekolmikot oli ennalta määrätty siten, että karsintaryhmät pelasivat kierroksellaan yhtä EM-konetta, yhtä SS-konetta ja yhtä DMD-konetta. Tänä vuonna koneiden jaossa oli tosin EM-koneiden vähäisen määrän ja DMD-koneiden ylitarjonnan takia jakoa hieman muutettu, ja EM-koneiden osioon mahtui myös vanhimpia SS-koneita ja toisaalta SS-koneiden joukkoon mahtui muutamia DMD-koneitakin.

Karsintakierroksella yksittäisestä pelistä sai pisteitä 7, 5, 3 tai 1 sijoituksen perusteella. Maksimimäärä pisteitä karsintakierroksesta oli siis kolmella voitolla 21 ja minimi kolmella neljännellä sijalla 3. Näitä kolmen koneen karsintakierroksia pelattiin kahden päivän aikana yhteensä kahdeksan karsintaryhmien kokoonpanoa kierrosten välillä sijoitusten perusteella muuttaen. Ryhmien kokoonpanon muutoksella karsinnan loppua kohden saatiin pelaajat kisailemaan mahdollisimman omantasoisia pelaajia vastaan ja toisaalta poistettua vaara siitä, että viimeisellä kierroksella samaan ryhmään valikoituu pelaajia, jotka ovat jo varmasti jatkopaikkansa varmistaneita ja toisaalta pelaajia, joiden on pakko voittaa jatkoon päästäkseen. Tämä kun mahdollistaisi omalla huonolla pelillä kaverin avittamisen jatkoon ja tukun muitakin väärinkäyttömahdollisuuksia.

Kun kaikki kahdeksan karsintakierrosta saatiin pelattua, karsinnan 32 parasta muodostivat pudotuspelikaavion. Kaavio palkitsi karsinnoissa hyvin menestyneet siten, että ensimmäisellä pudotuspelikierroksella pelasivat vastakkain karsinnassa sijoille 17-32 yltäneet. Näiden voittajat kohtasivat toisella kierroksella karsinnan sijat 9-16 ja toisen kierroksen voittajat pelasivat kolmannella kierroksella karsintojen sijoille 1-8 yltäneitä vastaan. Pudotuspeleissä koneita pelattiin paras seitsemästä voitosta siten, että kumpikin pelaaja sai valita yhden EM-, yhden SS- ja yhden DMD-koneen joilla pelataan. Mahdollisessa tasatilanteessa 3-3 seurasi tie-break, joka pelattiin paras kolmesta koneesta eli voittajaksi selviytyi ensin kahdessa koneessa voittanut pelaaja.

Kisapaikalle oli järjestetty avoin WLAN-verkko vierailijoiden käyttöön, joten pääsin raportoimaan kisan tapahtumista suoraan flipperit.netin chattikanavalle (ts. QuakeNetin IRC-kanavalle #flipperit) pelien edetessä. En siis käy kisatapahtumia kovin tarkasti läpi tässä raportissa, vaan halutessasi voit lukea irkkiin kirjoittamani raportin klikkaamalla tästä.

Karsintatapahtuma oli todella mielenkiintoinen ja hauska. Jatkuvasti vaihtuvien karsintaryhmien kokoonpanojen takia kisojen edetessä tuli tutustuttua todella moneen harrastajaan ympäri maailmaa. Meininki karsintojen edetessä oli mukavan leppoisa ja pelit kulkivat ennen kaikkea hyvässä yhteishengessä. Jos jollain pelaajalla oli selkeästi puutteita pelin sääntösetin tietämyksen kanssa, kanssapelaajat jakoivat mielellään neuvojaan pelistä. Pelaajat myös noteerasivat toistensa hienosti kulkeneet pallot "nice ball" tyylisin kommentein. Omat pelini kulkivat mukavasti koko karsinnan ajan, mutta karsintaryhmien jatkuva uudelleenmuodostus mahdollisimman tasaisiksi kisojen edessä osoitti myös ikävän puolensa: Hyvin kulkeneista alkukierroksista johtuen jouduin kierroksella viisi todella kovatasoiseen karsintaryhmään. Kovien vastustajien, oman huonon pelauksen ja myös itselleni tuntemattomien pelien takia keräsin kierrokselta kaksi viimeistä sijaa ja yhden toiseksi viimeisen. Tämä kierros tiputtikin sijoitukseni kärkikymmeniköstä porukan puolivälin tienoille. Onneksi toista näin huonoa kierrosta ei enää seurannut ja sain kuin sainkin pidettyä itseni paremmassa puoliskossa pudotuspeleihin edeten.

Pudotuspeleissä sain vastaani Itävallan Stefan Karlhuberin. Pelit kulkivat tasaisissa merkeissä aina tie-breakiin asti, jossa en enää valitettavasti pystynyt pistämään vastustajalleni kampohin ja turnaukseni loppui jaettuun sijaan 28. Noinkin tiukan kisan jälkeen hävinneenä aluksi tietenkin harmitti, mutta kun hetken kuluttua osasin ajatella kisojen kulkua laajemmin ja sain käteeni 75 taalan palkintokirjekuoren toimitsijoiden tiskiltä, harmitus oli jo hävinnyt ja kisoista jäljellä vain aivan uskomattoman hyvät fiilikset. Olin kuitenkin pystynyt pelaamaan itseni parempaan puoliskoon kisoissa, jonne oli kutsuttu kaikki maailman parhaat flipperin pelaajat.

Oman kisan päättymisen jälkeen oli aika siirtyä seuraamaan vielä kisassa mukana olevien pelauksia. Jotkut kisaparit päättyivät hyvin selkeisiin lukemiin 4-0, mutta monen parin kohdalla paremmuus ratkesi vasta tie-breakissa. Kuudentoista parhaan joukossa minutkin pudottanut Itävallan Karlhuber tarjosi Yhdysvaltojen Bowen Kerinsille todella hyvän vastuksen ja peli oli neljän pelatun koneen jälkeen tasatilanteessa 2-2. Tässä kohdassa Karlhuberin välillä liiallisuuksiin menevä temperamentti kostautui mielenkiintoisella tavalla: Peliparin viidentenä pelaamassa Judge Dreddissä Karlhuber onnistui suutuspäissään konetta läpsäytämällä tilttaamaan koneen outlanelle pompanneen pallon takia. Kriittiseksi tämän virheen teki se, että kyseistä konetta kohtuullisen epävarmasti pelannut Bowen Kerins olisi jäänyt pisteissä taakse tämän pallon bonuksien avulla. Judge Dreddissä moodeissa ansaitut pisteet kertyvät pistemäärään vasta bonuslaskennan aikana ja pelaaja itsekin varmasti tiesi näitä moodeja muutaman pelannensa. Bowen ei ollut uskoa tilannetta mutta otti voittonsa mielellään vastaan. Tämän tilaisuuden auettua Bowen myös kuittasi ratkaisevan kuudennen pelin nimiinsä ja eteni siis hieman onnekkaastikin kahdeksan parhaan joukkoon.

Viimeisenä pelipäivänä pudotuspeleissä oli enää kahdeksan parasta pelaajaa jäljellä. Yllätysnimiä ei ollut päässyt jatkoon ja karsinnan kahdeksasta parhaasta kaikki pelasivat itsensä neljännesfinaalivaiheeseen. Kansalaisuuksien puolesta kisat olivat tässä vaiheessa enää kahden kauppa: mukana oli kuusi yhdysvaltalaista ja kaksi ruotsalaista pelaajaa. Ruotsalaisista mukana olivat Patrik Bodin ja Jorian Engelbrektsson, joista Jorianilla oli mahdollisuus näissä kisoissa kartuttaa suurien turnausten voittojen listaa, hänhän oli aiemmin jo voittanut Ruotsin mestaruuden, euroopanmestaruuden sekä PAPA:n maailmanmestaruuden. Jorian etenikin lupaavasti neljän parhaan joukkoon kun taas Bodinilla kisat katkesivat tällä neljännesfinaalikierroksella häviöön Bowen Kerinsiä vastaan.

Jorian jatkoi hyviä otteitaan myös semifinaalissa, jossa hän otti selkeän 4-1 voiton Josh Sharpesta, joka toimi ansiokkaasti omien kisasuoritustensa välillä myös turnauksen organisaattorina. Bowen Kerinsille semifinaalipeli oli huomattavasti tukalampi maamiehensä Andrei Massenkoffin viedessä kisat tie-breakiin. Tie-breakissakin ratkaisuun päästiin vasta viimeisessä kolmannessa koneessa. Tässä Earthshakerilla pelatussa pelissä oli kyse todella suuresta summasta rahaa: voittaja etenisi finaaliin ja voittaisi turnauksesta vähintään kakkossijan rahapalkinnon $2500 kun tässä vaiheessa tippuva saisi neljännestä sijaistaan vain $750. Tilanteen merkitys ei juurikaan näkynyt pelaajien otteista ja molemmat pelasivat hyvää peliä. Bowen oli kuitenkin ratkaisevissa multiball-tilanteissa parempi ja vei pelin lopulta kohtuullisen selkein lukemin edeten finaaliin.

Finaalissa kohtasivat siis kisojen hallitseva mestari Bowen Kerins ja Jorian Engelbrektsson. Toisaalta toivoin Jorianin hakevan voiton Eurooppaan, mutta toisaalta olin samalla myös Bowenin puolella. Bowen ottikin ohjat käsiin heti finaalin alkuhetkillä voittaen kolme peliä putkeen. Bowen pelasi vastustajansa aikalailla kylmäksi Pharaohissa käyttäen pelisuoritukseensa lähes tunnin aikaa pyörittäen pistetaulun kertaalleen ympäri. Peliin oli vahingossa jäänyt extra ballit päälle, ja pelipari oli vieläpä sopinut että nämä voidaan pelata. Sopimusta muutettiin kuitenkin Bowenin toivomuksesta pelin aikana siten, että vain kolme ensimmäistä lisäpalloa huomioitiin. Bowenin peli olisi kestänyt muuten vielä huomattavasti pidempäänkin. Jo hieman epätoivoisessa 3-0 tilantessa Jorian pääsi näyttämään parasta osaamista Attack from Marsissa, jonka uskomattomasti mennyt multiball ja total annihilation toivat hänelle ansaitun voiton. Bowen ratkaisi pelin kuitenkin jo seuraavaksi pelatulla Blackoutilla. Tasaisen väännön päätteeksi Jorianin kolmospallo vierähti outlanen kautta pois ennen Bowenin pistemäärän saavuttamista ja peli oli ratkennut. Bowen Kerins teki historiaa ja uusi IFPA:n maailmanmestaruustittelinsä.

Bowenin kommentoi voittoaan melko mielenkiintoisesti kisojen jälkeen. Hän piti voittoaan melkoisena ihmeenä ja perustelikin väitteensä järkevästi: vaikka hyvin järjestetyissä flipperiturnauksissa (jollainen tämä IFPA:n kisa todellakin oli) ei tuurilla ole juurikaan tekemistä voiton kanssa, on turnauksen voiton toistaminen hyvin vaikeaa. Koska maailman huipulla pelaajien tasoerot ovat pieniä ja pelisuoritusten onnistuminen ennemminkin päivän ja hetken fiiliksistä kiinni kuin niinkään pelitaidoista, on voiton toistamisen todennäköisyyskin hyvin pieni. Ja Bowen, joka on myös julkaissut muutamia matematiikan oppikirjoja, tietänee mistä puhuu.

Palkintojenjakoseremoniassa osansa tapahtuman kunniasta saivat ansaitusti myös kisojen aikana mekaanikkona häärinyt ja koneet ansiokkaasti korjannut Andy Netherwood, tapahtuman pääjärjestäjä Nick (joka viikkoa aiemmin oli toiminut myös EPC:n pääjärjestäjänä) sekä myös kaikki muut tapahtuman järjestämiseen osaltuneet tahot. Kisojen kahdeksan parasta pääsivät yleisön eteen noutamaan varsin mukavat rahapalkintonsa ja neljä parasta myös pokaalinsa, mutta Bowenin ei sentään tarvinnut täällä vastaanottaa voittamaansa uutta Stern-flipperiä vaan se toimitettiin hänelle myöhemmin suoraan Sternin tehtaalta. Kisajärjestäjien julistaessa IFPA 6 kisatuksi paikalle jääneillä oli vielä loppuilta aikaa tutustua kisapeleihin vapaapelauksen merkeissä, joten tässä vaiheessa pääsin mukavakseni pelaamaan ensimmäiset pelini Sternin uutta fliperiä 24.

Hetken pelauksen jälkeen oli aika siirtyä kotimatkalle ensin yöksi Lontoon Gatwickin läheisyyteen lentokenttähotelliin ja sieltä seuraavana aamuna aikaisin takaisin Suomeen. Mukavat fliperikokemukset eivät loppuneet vielä pelipaikalta poistumiseen, vaan minun ja Petterin seuraan paluumatkalle Lontooseen liittynyt Andrei Massenkoff tarjosi vielä erittäin mukavan rupattelusession flipperiharrastuksesta koko junamatkamme ajan. Oli mieltä ylentävää kuulla Andreilta positiiviset kommentit pelitaidoistani (me olimme pelanneet kerran samassa karsintaryhmässä ja hän oli kuulemma jo silloin noteerannut taitoni) ja nähdä hänen yllättynyt ilmeensä, kun kerroin harrastaneeni flippereillä kisailua vasta alle viisi vuotta. On mahtavaa käydä tällaisissa IFPA:n kisojen kaltaisissa maailmanlaajuisesti harrastajia yhdistävissä tapahtumissa, kun kisailuporukan parhaimmistokin on aivan uskomattoman mahtavaa porukkaa uudet tulokkaat lämpimästi ja kannustaen mukaan ottaen.

Ensi vuoden IFPA-turnaus jäänee minulta väliin, koska Minnesotaan Yhdysvaltoihin matkustaminen toukokuussa tulisi aivan hirvittävän kalliiksi. Vuoden 2011 turnausmaaksi on jo päätetty Ruotsi, joten odotan jo nyt innolla näitä kisoja. Nyt siis kahdeksi vuodeksi rankingpisteitä keräämään, jotta turnauspaikka varmistuisi.