Sörkka Pinball Open 2009

Klikkaa tästä päästäksesi kuvagalleriaan


Perinteinen Sörkka Pinball Open pelattiin tänä vuonna kaksipäiväisenä turnauksena pääsiäisviikonlopun lauantaina ja sunnuntaina. Ensimmäistä kertaa kisan karsinta suoritettiin kahdessa osassa: karsintasuoritus oli mahdollista pelata päiväkarsintana tai iltakarsintana lauantain aikana. Näin kisajärjestäjillä oli mahdollisuus nostaa kisan osallistujamäärä sataan, kun aiemmin nykyisen kisapaikan tilan puitteissa pelaajamäärä oli pakko rajoittaa viiteenkymmeneen.

Minä pelasin oman karsintasuoritukseni päiväkarsinnan puolella, ja pari tuntia karsinta-ajan alkamisen jälkeen kisapaikalle saapuessani pelailut olivat jo hyvässä vauhdissa. Ensimmäisenä oli tietenkin etsittävä ympäri pelihuoneita sijoitetut karsintakoneet, jotta vihdoinkin selviäisi millä ihmeen koneilla sitä tänä vuonna kisailtaisiinkaan. Sörkan kisojen koneitahan ei tunnetusti kerrota etukäteen, ja koneet on pyritty valitsemaan mahdollisimman monipuolisesti siten, ettei kenelläkään edes runsaan konetuntemuksen puolesta voi olla kovin suurta etua karsintasuorituksen pelaamiseen.

Ja kylläpä vaan tänäkin vuonna Sörkka onnistui yllättämään konevalinnoillaan. Vaikka oma konetuntemukseni varsinkin nuorempien koneiden puolella on kohtuullinen, ei karsinnan DMD-kolmikko Sternin Playboy, Tales of the Arabian Nights ja Champion Pub vaikuttanut ollenkaan hyvältä menestymistäni ajatellen. Olin sentään kaikkia koneita pelannut ennenkin, mutta esimerkiksi Champion Pubia en ole erästä yksityiskokoelmaa lukuunottamatta päässyt pelaamaan missään ja kone oli edelleenkin sääntösettinsä puolesta osittain hämärän peitossa. TOTAN taas on karsintakoneena erittäin häijy, eikä järkevän turnausstrategian löytäminen ole ollenkaan helppoa. Olin jossain määrin myös vähätellyt koneen turnausjärkevyyttä, koska suuren maailman flipperikisoissa (esim. PAPA ja Stockholm Open) konetta ei kovin usein näe, koska pelaajan taitotason ollessa maailman kärkiluokkaa pelin loppumoodia voi sinne asti päästyään jatkaa lähes loputtomasti pistemäärän ja myös peliajan noustessa järjettömäksi. Jälkeenpäin ajateltuna tätä ongelmaa Sörkassa ei varmasti ollut, koska kyseinen TOTAN oli varsin haastavaksi säädetty ja toisaalta pelaajien tasokaan ei yleisesti ihan maailman huippuluokkaa ollut. En toki vähättele suomalaista taitotasoa, mutta siitä lisää myöhemmin tässä raportissa...

Playboy oli uusien kisakoneiden kolmikosta ehkä tutuin, vaikka viimeisimmästä pelikerrastani koneella olikin vuosia aikaa. Sörkassa olleen yksilön keskirampin drop targetin rikkinäisyys johti pelin strategiavalinnassa siihen, että oikeastaan ainut tarvittava lyönti pelissä oli keskiramppi, josta käynnistyy Centerfold multiball ja josta myös multiballin jackpotit suurimmaksi osaksi kerätään. Tämä strategia on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, ja sen sain oppia viimeistään kuudentoista joukossa pudotuspeleissä. Ohilyönnit keskiramppiin pomppivatkin varsin ikävästi outlanejen kautta ulos, mutta osumatarkkuudestahan flipperien pelitaito suureksi osaksi on kiinni! Karsinnoissa Playboyssä pelasin vajaan kymmenen miljoonan suorituksen (9.947.300), johon en ollut kovin tyytyväinen.

Vanhempien koneiden osastoon karsintoihin olivat valikoituneet Joker Poker, Paragon ja elektromekaaninen Target Alpha. Yleensä Sörkan kisojen vanhojen koneiden osasto on minulle aivan tuntematon ja pisteidenkeruustrategiana on ainoastaan pallon kentällä pitäminen. Tämän vuoden kisoissa yllätys oli positiivinen, koska Joker Poker oli minulle jo entuudestaan tuttu. Olin itse asiassa edellisen vuoden kisoissa viettänyt jonkin aikaa kisapaikan System1-huoneen koneisiin tutustuessa, ja Joker Poker oli silloin tehnyt minuun todella positiivisen vaikutuksen. Peli on selkeä ja helposti omaksuttava, mutta toisaalta todella haastava ja vaativa sekä ennen kaikkea hauska. Peliä tulikin karsintasuorituksessa pelattua kohtuu strategisesti, mutta pistetaso jäi kuitenkin vaatimattomaksi. Pelin yleinen pistetaso oli kuitenkin minulla sen verran hyvin tiedossa, että pikaisen analyysin perusteella tein järkevän päätöksen, että tulokseen 130700 ei kannata jokeria käyttää.

Paragon olikin sitten se karsintasuoritukseni suurin epäonnistuminen. Peli oli minulle entuudestaan tuntematon, ja muutaman karsintasuorituksen seurattuani ymmärsin pelin olevan myös todella vaativa ahdistavan lyhyine palloaikoineen, joten tätä tulikin pelattua vanhalla tutulla "pidä pallo kentällä niin pitkään kuin mahdollista" -strategialla. Kun karsintasuoritukseeni mahtui kaksi sivupoistoa ja yksi oikeanpuoleisten mailojen välistä alas päätynyt pallo, pistetaso jäi todella alhaiseksi 42080 pisteen tuloksella. Koska tässä vaiheessa karsintasuorituksestani pelaamatta oli vielä kaksi DMD-konetta, en kuitenkaan halunnut käyttää jokeria, tuloslistalta kun löytyi jopa huonompiakin tuloksia. Paragon oli opettavainen peli, koska paremmalla peliin sopeutumisella olisin pystynyt välttämään mailojen välistä pois menneen pallon. Hyvä kisapelaaja varmasti ymmärtäisi Paragonin nähdessään käyttää oikeanpuoleisia mailoja harkitusti ja varovaisesti, jotta tällaiset oman virheen kautta tapahtuneet pallon alas päätymiset saisi eliminoitua. Itse kyllä ymmärsin tilanteen, mutta silti liian vauhdikkaan pallon rutiinikäsittely johti oikeanpuoleisten mailojen liian pitkään ylhäällä pitämiseen ja unohtamiseen että sieltähän se pallo alas sujahtaa. Ei näin.

Karsintojen EM-edustaja oli Target Alpha. Tämäkin peli oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta kisastrategia muodostui varsin nopeasti pelikenttää silmäilemällä. Pelilaudan yläosassa olevaan julmetun pitkään drop target -rivistöön keskittyminen ei varmastikaan voisi olla huono idea, koska eiköhän näiden taulujen tiputtaminen ole pelin pääasia. Tällä idealla pallo pysyi ilahduttavan pitkään pelilaudalla, ja selkeiden maalitaulujen takia pallonkäsittelyä tuli harrastetua paljon perusläiskintää strategisemmin. On hauska huomata miten uudemmista koneista tutut pallonkäsittelytaidot kuten drop stop ja bounce pass toimivat myös vanhoissa koneissa. Näiden taitojen hyväksikäyttö rauhoittaa pallon kulkua todella merkittävästi ja antaa varsin hyvät lähtökohdat tähdätyille lyönneille. Näillä eväillä Target Alphan karsintasuoritus menikin aivan huikeasti, ja yhden pallon aikana kokonaan tyhjennetty ylälaidan targetrivistö tuotti extra ballinkin. Karsintasuoritusta pelatessa minulle tulikin eteeni positiivinen ongelma, kun ennen viimeistä palloa peliä valvovalle tuomarille oli ilmoitettava varoituksena mahdollinen pistetaulun ympäri pyörähtäminen sadantonnin pistemäärän kohdalla ja sen huomioiminen pistelaskussa. 131340 olikin selkeästi karsinnan paras tulos, ja tämän pelattuani aloin jo olla melko varma toiselle päivälle jatkoon pääsystäni.

Karsinnan toiseksi viimeisenä koneena pelasin TOTANia, jonka viiden miljoonan (5.078.930) rutiinisuorituksesta ei paljon kerrottavaa jäänyt. Paljon paremminkin olisi voinut mennä, mutta toisaalta tulostaso oli kohtuullinen ja jokeriyrityksen käyttäminen olisi voinut tiputtaa tulostasoa merkittävästi, joten jätin jokerin viimeisen pelisuoritukseni turvaksi Champion Pubiin. Champion Pubissa peli sitten kulkikin todella mukavasti vaikken koneesta sääntösettiä kunnolla tiennytkään. Multiballin käynnistämiseen keskittyen ja toisaalta myös varsin isot pistemäärät tuovan spitting gallery videomoodin pelaaminen takasivat sen, että pistemäärästä tulisi varmasti kisan kärkiluokkaa. Toisella pallolla mukavasti kulkeneet multiballmoodit tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan, ja pelisuorituksen pistemäärä kohosikin karsinnan parhaaksi pistemäärällä 59.072.170.

Karsinnan lopputuloksena minulla oli siis kaksi karsinnan parasta tulosta, mutta toisaalta myös varsin huonoksi jäänyt suoritus Paragonilla ja reilua keskitasoa olleet suoritukset TOTANilla, Joker Pokerilla ja Playboyllä. Pystyin arvioimaan tulostasoni riittämään kuudentoista joukkoon reippaastikin, mutta karsinnan paras suoritus tällainen ei varmastikaan olisi. Myöhemmin illalla julkaistu karsinnan lopullinen tulosliuska vahvisti arvioni: karsinnan kuudes sija oli täsmälleen sitä mitä oletinkin saavuttavani.

Sunnuntaina olikin sitten merkittävien pelien aika, kun kuusitoista parasta lähti neljän ryhmiin jaettuna tiputtelemaan porukasta aina puolet pois paremman puoliskon jatkaessa kohti finaalia. Edellisvuoden kisojen jälkeisen rakentavan keskustelun perusteella karsintaryhmien jaottelua oli muutettu tasapuolisemmaksi ja itse karsinnan kuudentena pääsisin pelaamaan karsintojen voittajaa, yhdettätoista ja kuudettatoista vastaan. Lohkojako ei kuitenkaan ollut tänäkään vuonna minulle suotuisa, kun tämän ryhmän kisakoneeksi valitulla Playboyllä jatkoa tavoittelivat karsinnat voittanut Ruotsin Michael Lindström (joka muuten on tätä kirjoittaessani flipperin maailmanrankingin 24:s), mutta myös karsinnan yhdenneksitoista sijoittuneen nimimerkki ala:n tilalle toiselle päivälle varasijalta päässyt Ruotsin Mikael Gunnarsson ja karsintojen kuudestoista Niko Lehmonen. Tiesin kaikki vastustajani todella hyviksi uusien koneiden pelaajiksi, joten pelistä tulisi todella tiukka. Vieläpä kun ruotsalaisilla kulki peli heti alusta lähtien ja olin itse tunaroinut kaksi ensimmäistä palloani reilun kahden miljoonan pistemäärällä, alkoi jatkopaikka valua käsistä. Viimeisen pallon kohtuullisesti mennyt multiball tuotti pisteitä jo toivon rippeiden verran, mutta takaa-ajoni päättyi aivan liian aikaisin jääden reilun kaheksan miljoonan tuloksella ryhmäni viimeiseksi. Tulos oli todella huono, jatkoon pääsivät molemmat ruotsalaiset 22 ja 18 miljoonan tuloksilla. Tuohon pistemäärään olisin varmasti rutiinisuorituksella pystynyt, mutta kummasti se kisatilanne laittaa edelleenkin hermoilemaan, vaikka näitä kisailuita on joitakin vuosia tullut jo koettua.

Kisailuni eivät loppuneet vielä tähän, koska lopullinen sijoitukseni oli vielä selvittämättä. Välikarsinta Speak Easyllä ja lopullinen kisa Champion Pubilla sijoista 9-12 menivät mukavan voittoisasti, joten lopullinen sijoitukseni oli yhdeksäs. Champion Pubiin oli todella mukava lopettaa kisailurupeama, koska samaan ryhmään oli päätynyt myös Ruotsin Patrik Bodin, joka maailmanrankingisijoituksella kymmenen oli mielestäni selkeä koko kisan ennakkosuosikki. Sain viimeiseen tauluun pelatessa pelit kulkemaan ensimmäisestä pallosta lähtien todella mukavasti, ja kahden pallon jälkeen tulokseni 32M oli selkeästi ryhmämme paras. Kun kolmostauluun pelannut Bodin lopetti kolmannen pallonsa alhaisempaan pistemäärään, oli pelin voitto ja yhdeksäs sijani ratkennut jo kahden pallon perusteella. Koska kisojen jatkuminen eteenpäin oli enää tämän pelin loppumisesta kiinni, päätin nopeuttaa pelin loppumista pelaten viimeisen pallon yhdellä kädellä. Pallo pomppi yllättävän mukavasti ja sain käyntiin jopa yhden multiballinkin, mutta muutamassa minuutissa peli oli kuitenkin jo ohi. Myöhemmin palkintojenjakotilaisuudessa sain tästä tempauksesta kunniakirjan "näyttävästä freestylesuorituksesta", mikä oli todella hauska yllätys.

Kisan finaali oli hyvin ruotsalaispainotteinen nelikon ainoan suomalaisen ollessa Timo Valkonen. Kun finaaliin päässeet ruotsalaiset olivat vieläpä vanhemman polven classics-osaajia eivätkä niinkään maailman rankingin kärkipään flipperivelhoja ja finaalikoneena Fireball Classic, oli finaalista tulossa jännittävä. Finaali sujuikin varsin tasaisissa merkeissä tilanteiden eläessä viimeiselle pallolle asti. Valitettavasti Timo Valkonen ei kuitenkaan saanut vahvaa ruotsalaisrintamaa murrettua, vaan naapurimaan osaajat veivät kisassa kolmoisvoiton. Kisan voiton vei Johan Småros, toiseksi sijoittui Leif Spångberg (Stockholm Open 2008 classics-kisan voittaja) ja kolmanneksi Mikael Gunnarsson (joka siis pääsi kuudentoista parhaan joukkoon varasijalta ja pelasi minua vastaan Playboyssä aiemmin).

Ruotsalaisten menestymistä Sörkka Pinball Openissa voi pitää itsestäänselvyytenä, Ruotsissa kun on sekä maailman parhaat pelaajat että todennäköisesti laajin pelaajamateriaali. Sörkan kisojen luonteen takia kisan voittajaa ei kuitenkaan voi määrittää mitenkään ennalta. Tämän vuoden kisoissa selkeästi rankingin perusteella parhaat pelaajat Patrik Bodin ja Michael Lindström eivät päässeet finaaliin. Ja toisaalta viime vuoden Sörkan kisojen kakkonen, Ruotsin Dan Hagman, jäi karsintojen kolmanneksi viimeiseksi. Ennemminkin tällä hetkellä tuntuu siltä, että syy ruotsalaisten menestymiseen on suomalaisten innottomuus flipperikisailuun. Oli surullista huomata, että sadasta tarjolla olevasta karsintapaikasta vain 39 saatiin lopulta täytettyä, ja näistäkin melkein neljäsosa matkusti Ruotsista asti. Sörkan kisoilla alkaa olla kuitenkin jo niin pitkät perinteet, että luulisi suomalaisten flipperiharrastajien tietävän tapahtuman ja odottavan joka kevät innolla seuraavaa kisaa. Toki kisojen järjestäminen pääsiäisviikonloppuna tuo omat esteensä ja kisojen kaksipäiväisyys omansa, mutta todella toivoisin myöhempien Sörkan kisojen pelaajamäärän ylittävän kirkkaasti ainakin viidenkymmenen rajan. Keskustelu flipperit.netin foorumilla kisan kehittämisestä on jo alkanut, ja toivottavasti Sörkan mahtavat kisat pelataan ensi vuonna vielä enemmän harrastajakuntaa tavoittavana tapahtumana. Itse ainakin suosittelen Sörkan kisoja aivan jokaiselle flippereistä kiinnostuneelle. Vaikka omasta mielestään pelitaitoja ei löydy lainkaan, karsinnoissa voi hyvinkin tulla aivan muu kuin viimeinen sija. Ei omaa pelitasoa muuten kuin kisailemalla saa selvitetyksikään.

Antamani kritiikki tapahtuman osallistujamäärästä ansaitsee loppuun vastapainoksi suuret kehut tapahtumaan osallistuneille ihmisille. Kisat olivat todella hienosti järjestetyt, vapaaehtoisia toimitsijoita tuntui jatkuvasti olevan hyvin tuloksia merkitsemässä ja Antti sai koneiden vikatilanteet hoidettua ammattitaidolla kuntoon todella nopeasti. Kisojen tarjoilupuoli oli myös mainiosti hoidettu, vaikka tänäkin vuonna tulin kahvion palveluita käyttäneeksi aivan liian vähän. Ehkä suurimpana ilonaiheena kuitenkin oli havaintoni siitä, että suomalaisten pelaajien taso kisoissa on noussut mielestäni huimasti Sörkan kisojen alkuajoista. Kun alkuaikojen kisailu oli enemmänkin vain pallon pitämistä pelikentällä ja lyömistä "sinne missä valo vilkkuu", nykyään yhä useampi pelaaja tuntuu pelaavan koneita hyvin määrätietoisesti valitulla strategialla vaativiakin pallonkäsittelytaitoja hyödyntäen. Pelipaikalla olikin äärimmäisen hauskaa pelailla välillä tuttujen ja tuntemattomienkin harrastajien kanssa flipperit.netin rankinghaastepelejä. Pelit olivat todella hyvätasoisia, mutta ennen kaikkea pelaus tapahtui hyvässä yhteishengessä hauskaa pitäen.

Flipperikisalun pitäisi mielestäni olla lähtökohtaisesti yhteistä pelailua ja hauskanpitoa hyvässä porukassa. Tämän vuoden Sörkan kisat tarjosivat ainakin itselleni tätä parhaimmillaan!