Viiala Pinball Open 2007


Aktiivisen flipperikisavuoteni 2007 neljännet kisat pelattiin Viialassa. Edellisen vuoden Viialan kisoista oli jäänyt hirmu hyvät fiilikset (vaikka se finaalipaikka jäikin yhden sijan päähän), joten näihinkin kisoihin tuli lähdettyä melkoisella innolla.

Aiempiin suomalaisiin kisoihin verrattuna tämän vuoden Viialan kisoihin oli karsintasysteemiä muutettu jonkin verran. Karsintakoneina pelattiin edelleenkin sekä uusia että vanhoja koneita, mutta tällä kertaa pelisuorituksia sai rahaa vastaan useampia, kun aiemmin yrityksiä on ollut vain yksi per kone. Ennalta ajateltuna tämän uuden tavan pitäisi olla minulle suosiollisempi, koska kisavarmuuden puuttuessa olen hermoillut usein kerrasta poikki -yrityksien kanssa aivan liikaa. Ongelmaksi voisi muodostua lähinnä se, että pelien mennessä huonosti rahan menoa ei voi estää, kun euron hintaisia kisayrityksiä tulee ostettua kymmeniä.

Karsintakoneet oli valittu tähän kisaan siten, että tunsin oloni harvinaisen kotoisaksi: Creature from the Black Lagoonin olin itsekin omistanut, joten sen pelaamisen kanssa ei pitäisi tulla ongelmaa. Star Trek the New Generationia oli tullut käytyä Esposeen avatussa Davisto-baarissa pelattua useasti, ja Tales of the Arabian Nightsiäkin olin aiemmin pelannut. Vanhemmista koneista en taaskaan tiennyt juuri mitään, mutta tuurillahan niitä on ennenkin pelattu ihan menestyksekkäästi.

Karsinnat menivät aikalailla niin kuin olin kuvitellutkin: tarvitsin konetta kohden karsintayrityksiä joko yhden tai sata. Ensimmäiseen kategoriaan menivät CftBL ja Flash Gordon, joihin molempiin sain ensimmäisellä yritykselläni sen verran hyvän tuloksen että oletin sen riittävän. Star Trekkiinkin olisi mahdollisesti riittänyt yksi yritys, mutta sen jäädessä todella lähelle Final Frontier -loppumoodia oletin, että muutamalla lisäyrityksellä saan loppumoodinkin pelattua ja pistemäärän paremmaksi. Näinhän ei tietenkään käynyt: noin kymmenellä seuraavalla yrityksellä pistemäärät kääntyivät lähinnä vaan jatkuvasti huonompaan suuntaan, ja loppujen lopuksi merkkautin pistekorttiin huonomman tuloksen (373M) kuin minkä olin alun perin jättänyt merkkaamatta (500M). Alien Pokeriin ja Jivetimeen kului useita euroja molempiin, mutta niiden kanssa homma ei onneksi lähtenyt niin pahasti käsistä kuin STtnG:n kanssa. TotANissa merkkauttamani tulos oli todella vaivainen ja ajattelin sitä vielä karsinnan lopulla parantaa, mutta siihenpä ei karsinnan aika riittänyt koneen suuren pelisuosion takia. Karsinnan lopulla olin melko varma, että karsintasijoitukseni ei edellisen vuoden viidennestä sijasta ainakaan nouse.

Toisin kuitenkin kävi ja pisteeni riittivät kuin riittivätkin neljänteen sijaan ja finaalipaikkaan. Finaalikoneeksi Tuukka oli ajatellut Corvettea, joka olikin kisapaikalla jo valmiiksi kankaan alle huputettuna ettei sitä pääsisi ennalta näkemään. Finaalia edeltävät testit toivat koneesta kuitenkin esiin vian, jonka takia finaalin onnistuminen päätettiin varmistaa vaihtamalla kone johonkin varmatoimisempaan. Korvaavaksi koneeksi tuli valittua Attack from Mars, ja tässä vaiheessa suuni kääntyi pieneen virneeseen, koska mikään muu kone ei olisi voinut sopia minulle finaalikoneeksi paremmin. Asetelmat finaaliin muuttuivat melkoisesti, koska ennalta pahimmaksi finaalivastukseksi arvioimani Sampo tunsi alkuperäisen finaalikoneen eli Corveten huomattavasti minua paremmin, mutta koneen vaihdoksen seurauksena tilanne kääntyi minun edukseni.

Attack from Mars säädettiin viiden pallon peliksi ja Tournament Modelle, joten finaali olisi valmis alkamaan. Koneeseen jäivät kuitenkin päälle kahdesta lisäpelirajasta ansaittavat lisäpallot 9 ja 18 miljardin tuloksien ylittämisestä, ja koneen Home Rom version takia myös Tournament Modella oli mahdollista saada videomoodi, strobe multiball yms, joita normaalirommin Stroke of Luck ei ikinä antaisi "arvonta"palkinnon ollessa aina 50 miljoonaa pistettä.

Finaalin pelijärjestys määräytyi niin, että karsinnan voittaja pelaa tauluun 1 ja neljäs viimeiseen eli neljänteen tauluun. Tämähän kelpasi minulle, koska kisapelejä on aina helpompi pelata niin että näkee vastustajiensa pistemäärät ja tietää minkälaista tulosta tavoittelee. Attack from Marsissa suuret pistemäärät tulevat helpoiten pelikentän keskiosan lentävää lautasta toistuvasti rikki hakkaamalla, mutta tällä taktiikalla pallo tippuu jossain vaiheessa suoraan melojen keskeltä pois. Tämän takia itse lähdin rakentamaan peliä monipallomoodien kautta, jolloin voin multiballin aikana kerätä multiball-moodin pisteitä, mutta samalla myös kerätä pisteitä pelikentän keskeltä lentävästä lautasesta. Sampo avasi pelin mallikkaasti lähinnä juuri lentävän lautasen tuhoamiseen keskittymällä omien ensimmäisten pallojen mennessä pelituntuman hakemiseen, joten vielä kolmannella pallolla Sampo johti kisaa melko selvästi. Neljännellä pallolla pelitaktiikkani alkoi vihdoinkin purra, ja pisteeni lähtivät pienoiselle karkumatkalle kun käynnistin yhtä aikaa martian multiballin ja total annihilationin tuhoten samalla kolmannen lentävän lautasen ja keräten siitä extra ballin. Samalle pallolle osuivat vielä Stroke of Luckista saadut videomoodi ja Strobe Multiball sekä yhdeksän miljardin vapaapelirajasta ansaittu extra ball, joten yhtäkkiä olin melkoisessa pistejohdossa ja peliini kolme lisäpalloa jemmaanneena. Tässä vaiheessa peli alkoi jo tuntua jokseenkin selvältä, joten pystyin keskittymään pelissä siihen, että pääsisin sääntösetin loppumoodiin eli Rule the Universeen. Keskityin toisessa multiballissani nimenomaan saamaan super jackpotin, joka oli viimeinen loppumoodin sytyttämiseen vaadittava osio, ja sieltähän se RtU sitten käynnistyikin. Loppumoodin aikana vaadittavat viisi miljardia pistettä tulivat kohtuu helposti, ja tämä johti loppumoodin onnistuneeseen läpäisyyn ja viiteen miljardiin lisäpisteeseen.

Kisan finaali oli kaikin puolin nautinnollinen kokemus. Voittaminen on aina kivaa, mutta vielä kivempaa oli näyttää ympäröivälle yleisölle ns. parasta osaamistaan. Rule the Universe on flipperisaavutuksena sen verran haastava, että tuskin moni katsoja oli tuota nähnyt ikinä tapahtuvankaan.